15. toukokuuta 2015

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin

Tänään oli yksi rankimmista päivistä viime vuosien aikana. Oli nimittäin aika laskea rakas mummini viimeiseen lepopaikkaan.

Lepää rauhassa rakas mummini
11.8.1920 - 20.4.2015

Mummi eli pitkän elämän, 94 vuotta. Hän näki ja koki sinä aikana paljon. Sota, rakkaus, lapset, lapsen menetys, lapsenlapsia, papan kuolema. Mummi asui pitkään kotona, kunnes hän oli siinä kunnossa, ettei enää selvinnyt yksin arjessa. Onneksi hän pääsi muuttamaan aivan ihanaan Saarela-kotiin, jossa asui viimeiset elinvuotensa.


Mekko ja neule Seppälä Woman | Legginsit H&M

Muistan kun olin lapsi/nuori ja kävin mummin luona. Hän kertoili tarinoita sota-ajoista ja matkoistaan ulkomaille. Mummi myös aina piti huolen siitä, että hänen luotaan ei tarvinnut nälkäisenä lähteä pois.



Nyt minulla ei ole enää isovanhempia elossa, mutta onneksi muistot eivät koskaan kuole.

5. toukokuuta 2015

Kiirettä pitää..

Tervehdys pitkästä aikaa! Blogi on ollut mielessä melkeinpä joka päivä, mutta jotenkin sitä energiaa ei vain ole riittänyt päivittämiseen. Pääasiassa koulu vienyt sen kaiken energian ja nyt työssä oppiminen vie omansa. Meillä siis jatkui tammikuussa opinnot hoidon ja huolenpidon opinnoilla ja alkuun oli todella paljon teoriaa ja mitenkäs muuten sitä teorian oppimista testataan kuin kokeiden avulla. Meillä oli mikrobiologiaa, aseptiikkaa, anatomiaa & fysiologiaa, lääkehoitoa sekä lääkelaskuja. Tentteihin lukeminen siis vei kaiken innon tehdä yhtikäs mitään muuta vapaa-ajalla. Teorian lisäksi meillä oli myös käytännönharjoituksia, päästiin mm. katetroimaan, elvyttämään, pistelemään, kääntelemään, siirtelemään, ..

Muun muassa nämä kirjat tuli luettua kannesta kanteen tenttejä varten..

Pari viikkoa sitten meillä myös alkoi työssä oppiminen. Suoritan sen eräässä paikallisessa vanhuspalveluyksikössä ja olen kyllä tykännyt olla. Enimmäkseen teen siellä aamua, mutta myös iltaa ja yhden yövuoronkin kävin tekemässä. Onhan tuo fyysisesti paljon rankempaa työtä kuin esim. lasten kanssa työskentely, mutta kun muistaa ergonomisen työskentelytavan, niin pääsee helpommalla. Kesäkuun alussa olisi sitten tarkoitus palata kouluun opintojen pariin.

Kaverikuva herra Luu Rankon kanssa

Kesälomaahan mulla ei ole kuin viikon verran heinäkuussa. Ollaan Jaken kanssa suunniteltu jotain kivaa sille viikolle, että pystyy edes jotenkin irrottautumaan arjesta. Suunnitelmista en nyt kuitenkaan viitsi sen tarkemmin sanoa, ainakaan vielä, sillä niitä ei ole ihan täysin lyöty lukkoon.


Nyt kuitenkin pää alkaa lyömään jo tyhjää. Aamuvuoroon herännyt jo viiden aikaan enkä muutenkaan viime yötä kovin hyvin nukkunut. Mitään en lupaa, mutta yritän kirjoittaa seuraavan kerran vähän nopeammin kuin monen kuukauden tauon kera.